Case Jyp & Mikko Viitaasen paljastukset

 JYPin entinen valmennuspäällikkö Mikko Viitanen maalasi Leadership-podcastissa toissa viikolla melko karun kuvan. Viitanen kertoi Tommi Kerttulan isännöimässä podcastissa muun muassa, että joukkueen lääkäri halusi erota tehtävistään, koska Jukka Rautakorven johtama edustusjoukkueen valmennustiimi jyräsi hänen päätöstensä yli. Valmennustiimi ei siis ottanut lääkärin lausuntoa huomioon, vaan peluutti pelaajia sairaana tai loukkaantuneena. Lisäksi jaksossa kerrotaan, kuinka varaustilaisuuksista saadut rahat ohjautuivat edustusjoukkueen budjettiin sen sijaan, että ne olisi sijoitettu juniorityöhön. Näiden esimerkkien jälkeen ei liene monellekaan yllätys, että joukkue on lähellä konkurssin partaalla. Tapaukset ajoivat myös Viitasen äärirajoille ja jopa niiden yli, kun hän oli lähellä päättää oman elämänsä. Nykyään hän voi hyvin, mutta jääkiekon pariin hänellä ei ole mitään halua palata.

Viitasen kokemukset kertovat karua kieltä jääkiekon taustapelin nurjista puolista ja siitä, millaista toiminta pahimmillaan on. Valta on ajanut erityisesti monet päävalmentajat käyttämään kyseenalaisia keinoja voiton ja menestyksen saavuttamiseksi. Tätä tukevat myös Frans Tuohimaan ja Teemu Ramstedtin haastattelulausunnot, joissa he komppaavat Viitasen kertomia kokemuksia. Fakta on, että jos haluaa olla huippu missä tahansa, se vaatii kovia uhrauksia. Kuitenkin tavoitteena pitäisi aina olla, että toimitaan oikein. Molemmat kiittelevät Viitasen keskustelunavausta ja toivovat sen johtavan laajempaan keskusteluun aiheesta.

Urheilussa erityisesti päävammat ovat herättäneet paljon huolta. Liian usein näkee edelleen tilanteita, joissa iskun päähänsä saanut pelaaja on mukana seuraavassa vaihdossa tai on kentän laidalla valmiina palaamaan peliin välittömästi – esimerkiksi jalkapallossa. Valmentajilla, lääkäreillä ja fysioterapeuteilla on suuri vastuu toimia oikein ja pelaajien parhaaksi. Heidän on myös suojeltava pelaajia itseltään. Pelaaja voi tilanteessa olla adrenaliinin vallassa eikä välttämättä osaa arvioida omaa tilaansa kunnolla. On pelottavaa kuulla, että valmentaja on huutanut pelaajalle, jos tämä ei ole kivusta huolimatta pelannut ottelua loppuun. Vaikka pieni ja suurempikin kipu ovat osa ammattilaisurheilua, itsensä vieminen liian äärirajoille ei palvele lopulta ketään.

Ramstedtin ja Tuohimaan kommenteista käy ilmi, että monissa organisaatioissa johtaminen perustuu pelon ilmapiiriin. Tilanne on johtanut siihen, ettei vammoista uskalleta kertoa, koska pelätään valmentajan reaktiota. Toivottavasti tällainen kulttuuri on väistymässä myös jääkiekosta. Muut toimialat ovat jo pitkään osoittaneet, ettei pelolla johtaminen ole toimiva tapa ohjata minkäänlaista organisaatiota. Ramstedt ja Tuohimaa kyseenalaistavat, onko Liigassa määritelty riittävän selkeästi valmentajien vastuut ja valtuudet. Ramstedt kokee, että usein valmentajat haluavat kontrolloida kaikkea organisaatiossa, vaikka heidän vastuualueensa pitäisi rajoittua pelaajien valmentamiseen. En usko, että tällainen toimintakulttuuri toimisi esimerkiksi NHL:ssä, missä valmentajien valtuudet ja tehtävät on tarkasti määritelty. Tuskin sielläkään menestyisi valmentaja, joka yrittäisi hallita kaikkea. Valmentajalla on toki vastuu kertoa, minkälaisia pelaajia hän tarvitsee, mutta itse pelaajahankinnat ovat muiden tehtävä.

Joukkueenjohdon ja omistajien tulisi määritellä valmentajan työnkuva ja tavoitteet tarkasti. Mitä valmentajalta odotetaan, ja mitkä asiat kuuluvat hänen vastuulleen? Sama pätee kaikkiin työntekijöihin. Tällä tavalla vältyttäisiin monilta kahnauksilta, kun kaikilla olisi selvät sävelet. Joukkueenjohdon ja omistajien vastuulla on lisäksi varmistaa, että oikeat ihmiset ovat oikeilla paikoilla. Kuten muuallakin, yksikin virherekrytointi voi pahimmillaan tuhota koko organisaation tai aiheuttaa vakavia ongelmia. Viitasen haastattelu alleviivaa, että JYPissä on epäonnistuttu raskaasti organisaatiokulttuurin luomisessa, ja tulokset ovat kaikkien nähtävillä. Suomessa on huutava pula pätevistä urheilujohtajista, ja kotimainen Liiga on tästä valitettavan hyvä esimerkki. Toiminta on varmasti muuttumassa ihmisläheisempään ja terveempään suuntaan, mutta muutos on näissä asioissa hyvin hidasta.